Uutta ilmettä

Jäsenlehti Pelimannille haettiin uutta ilmettä uuden taiton ja uusien kirjapainojen kautta. Lehden koko kasvoi vuonna 1990 A5:stä B5-kokoon ja edelleen vuonna 1995 A4-kokoon. Myös lehden nimilogo haki muotoaan 1990-luvulla. Lehden artikkelimäärä kasvoi ja innokkaita kirjoittajia onkin riittänyt monipuolisesti eri toimintasektoreilta. Maan kansanmusiikkitapahtumat saivat entistä enemmän palstatilaa ja uusien levyjen ja kirjojen ilmestymistä seurattiin tiiviisti. Vuosien varrella on esitelty kymmeniä kuukauden pelimanneja, maakunnallisia vaikuttajia ja soitinuutuuksia. Lisäksi lehdessä on runsaasti muita jäsenistön asiapitoisia kirjoituksia kansanmusiikin eri alueilta.

Talous tiukilla

Suomen Kansanmusiikkiliiton hallituksen tuntuma oli vankasti maakunnissa. Johtokuntaan kuului kymmenen edustajaa Lapista Uudellemaalle, sekä idästä että lännestä. Hollolalaisen puheenjohtajan Tapio Rantakarin johdolla tehtiin tärkeitä päätöksiä kansanmusiikkikentän yhtenäistämiseksi ja voimien keskittämiseksi. Talous tosin oli jo Päivi Utriaisen toimeensa astuessa melkoisen tiukka. Valtio oli vähentänyt avustussummiaan ja monet suunnitellut tapahtumat jouduttiin peruuttamaan. Päivin tehtäviin kuuluikin uusien rahakanavien aukaiseminen. Niinpä esimerkiksi kansanmusiikkiaineiston myyntivälitys alkoi ja liitosta tuli keskeinen kansanmusiikkiäänitteiden ja -julkaisujen hankintapaikka. Pienimuotoista, satunnaista liiton myyntitoimintaa oli toki ollut Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla jo 1980-luvun alusta lähtien. Vuonna 1992 toteutettiin haastekeräys, joka tuottikin vajaan vuoden aikana lähes 39.000 markkaa. Myyntipalvelun kokonaismyynti nousi samaisena vuonna lähes 110.000 markkaan.

Puheenjohtajavaihdos

Etelähämäläinen Tapio Rantakari hoiti liiton puheenjohtajan tehtäviä seitsemän vuoden ajan. Hänen äkillinen kuolemansa syksyllä 1993 asetti liiton vuosikokousväen uuden valinnan eteen. Juhani Näreharjun ja Seppo Kalliomaan välillä käyty äänestys päättyi Kalliomaan voitoksi ja valtikka siirtyi takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Seppo Kalliomaan puheenjohtajapesti kesti yhteensä neljä vuotta.

Nuoret ja lapset mukaan

Nuorten kansanmusiikki-harrastukseen panostettiin useilla eri tavoilla. Vuonna 1988 järjestettiin Viitasaarella toinen KAMU-leiri lapsille ja nuorille, ensimmäinen oli Saarijärvellä edellisenä vuonna. Nämä monipuolisesti kansanmusiikkia tarjoilevat leirit houkuttivat osanottajia ympäri Suomen ja parhaimmillaan KAMU-leirillä oli yli sata osanottajaa ja kymmenkunta opettajaa.

Ouluun suunniteltiin vuonna 1988 lasten ja nuorten kansanmusiikkifestivaalia. Kesätapahtuma toteutuikin, joskin osanottajamäärä olisi saanut olla suurempi, todettiin Pelimannin artikkelissa. Pelimanni-lehteen tuli oma Nuoren pelimannin sivusto, jota ideoi mm. liiton nuorisotoimikunta. Tässä esiteltiin nuorten yhtyeitä sekä nuorten tapahtumia.

Yhteistyökumppanimme Kansanmusiikkiseura järjesti Uudellamaalla Vuoden nuori viulupelimanni -kilpailuja, joihin saatiin mukaan soittajia kautta maan. Nimityksen saivat mm. Elina Lajunen ja Christopher Öhman (1992) sekä Nanna Nevantalo ja Samuli Valo (1993).

Nuorison taidetapahtumassa oli vuonna 1988 perinnemusiikin sävellyskilpailu. Ensimmäisen palkinnon sai Solja Ryhänen Koljonvirralta. Osallistuminen oli suhteellisen vähäistä eikä tasokaan tuomariston mukaan ollut kovin korkea palkittuja lukuunottamatta.

Liiton toimistoon saatiin ensimmäinen koulutussihteeri jo Päivi Utriaisen tultua liiton palvelukseen syksyllä 1988. Monet kansanmusiikin opiskelijat mm. Sibelius-Akatemiasta ovat päässeet harjoittelemaan järjestötoimintaa ja erityisesti nuorten ja aikuisten koulutustoimintaa liiton koulutussihteerinä.

Monenmuotoisia tapahtumia

Useat hyväksi havaitut toimintamuodot kuten Oriveden kurssit, Samuelin Poloneesi, KAMU-leirit, maakuntien tapahtumat jne. jatkuivat pienin tarkennuksin ja muutoksin. Eri vuosina oli myös Kansanmusiikin keskusliiton valitsemia valtakunnallisia teemoja, joihin liitto antoi oman panoksensa. Teemoina olivat mm. tyylit, kansanlaulu, polska ja erityinen Kansanmusiikin ja tanssin vuosi 1996, jota ryhdyttiin valtakunnallisesti valmistelemaan jo vuonna 1994. Eri maakuntia nostettiin vuorovuosin esille ja valtakunnallista näkyvyyttä edistettiin monella eri tavoin.

Tähän kymmenvuotisjaksoon sisältyivät myös yhdet Suomessa järjestetyt NORDLEK-juhlat, jotka pidettiin Vaasassa kesällä 1997. Pohjoismainen tapahtuma keräsi Suomesta ennätysmäärän osanottajia ja pelimannienkin osuus oli näyttävä.

Pelimannimerkkien suoritussääntöjä uudistettiin vuonna 1995 ja suoritusmerkkeihin tuli myös kultainen pelimannimerkki. Innokkaita merkinsuorittajia on ollut kymmeniä vuosittain.

Myös sävellyskilpailut saivat pitkästä aikaa jatkoa, kun liitto toimeenpani kilpailut lauluvalssin ja menuetin säveltämisessä vuonna 1995. Ensipalkinnon saivat Toivo ja Saimi Alaspää lauluvalssilla Aamu tunturissa. Menuettikilpailun voittajaksi selviytyi Lauri Keskinen Rengosta Kuutamomenuetilla. Seuraavana vuonna olivat vuorossa 2-rivispolkat – voittajana Lauri Keskinen – ja vuonna 1997 soittopolskat. Siinäkin voittajaksi leivottiin Lauri Keskinen. Sekä sävellyskilpailujen satoa että perinteistä ja pelimannien säveltämää aineistoa julkaistiin Pelimannissa keskiaukeaman nuottiliitteessä kartuttaen näin pelimannien yhteistä ohjelmistoa.