Suomen Kansanmusiikkiliiton ensimmäinen puheenjohtaja, professori Erkki Ala-Könni.
Pekka Kinnunen oli Suomen Pelimanniyhdistyksen ensimmäinen oltermannin arvon saanut pelimanni. Hän soitti tyttäriensä kanssa paljon kannonkoskelaista perinnemusiikkia yhdistyksen tilaisuuksissa. Kuvassa oikealla perustajajäsen Voitto Mäkelä.
Ensimmäistä Samuelin Poloneesia vietettiin Helsingin Finlandia-talolla v. 1972.
Eero Piirto ja Risto Ala-Ikkelä esiintyivät komeasti ensimmäisessä Samuelin Poloneesissa, kuten monissa muissakin Kansanmusiikkiliiton tilaisuuksissa.
Pelimannien parhaaksi kasvatusta kansanmusiikkiin
Kansanmusiikin tilasta huolissaan oleva väki päätti neljäkymmentä vuotta sitten ryhtyä toimeen ja tämän päivän kansanmusiikkikenttä osoittaa, että työ ei ole ollut turhaa. Suomen Kansanmusiikkiliiton puheenjohtaja Antti Koiranen muistelee liiton ensimmäistä vuosikymmentä.
Oriveden kurssilla se alkoi… Vaan mitä sitä ennen oli tapahtunut?
Kansanmusiikin kentässä oli ollut liikehdintää jo 1950-luvulla (mm. Suomen Harmonikansoittajat 1952, Ålands Spelmansförbund 1953 ja Finlands Svenska Folkdansrings Spelmansgille 1954), mutta toiminta ei kuitenkaan ollut kovin vireää. Kuusikymmenluvulla kansanmusiikki sai uutta potkua: Keski-Suomeen perustettiin maakunnallinen pelimanniyhdistys vuonna 1960, Suomalaisen Kansantanssin Ystävien jäsenjärjestöksi perustettiin Pelimannikilta vuonna 1965, Kaustisen kansanmusiikkijuhlia ryhdyttiin suunnittelemaan vuonna 1965 ym.
Orivedeltä ympäri SUomen
Suomen Nuorison Liitto oli 1950-luvulta lähtien järjestänyt lyhytkursseja kansantanssijoille Oriveden Opistolla. Näiden yhteydessä pidettiin ensimmäiset pelimannikurssit vuonna 1964. Dosentti Erkki Ala-Könni vastasi kurssien tiedollisesta annista, Voitto Mäkelä ja Eino Tulikari taidollisesta puolesta. Tanhusäestäjien puute oli huutava, ja tähän toivottiin kurssituksella saatavan parannusta.
Suomen Nuorison Liiton tanhu- ja musiikkitoimikunnassa jatkettiin keskustelua oman järjestön aikaansaamisesta kansanmusiikin harrastajille. Vuonna 1966 asetettiin erillinen kansanmusiikkivaliokunta, mikä omalta osaltaan vahvisti kansanmusiikin asemaa. Suomen Nuorison Liitossa tehtiinkin pääsihteeri Juhani Yli-Rantalan valmistelemana syksyllä 1967 esitys Suomen Nuorison Liiton Pelimannit -nimisen järjestön perustamisesta. Tätä varten kutsuttiin kansanmusiikkiväki kokoon Oriveden Opistolle tammikuussa 1968.
Aamuvarhaisella klo 8.30 alkanut kokous ottikin heti myönteisen kannan ja monin palopuhein kannatettiin uuden järjestön perustamista. Toimintaa suunniteltaessa korostettiin tanhusäestyksen, koulutuksen ja tallennuksen merkitystä. Kokouksessa Pelimannikillan puheenjohtaja Paavo Tamminen houkutteli soittajia omaan järjestöönsä, mutta muu kokousväki toivoi pysymistä Suomen Nuorison Liiton hoteissa ja taloudellisessa turvassa.
Suomen Kansanmusiikkiliiton ensimmäinen puheenjohtaja, professori Erkki Ala-Könni.
Ruokatauolla rustattiin vähän sääntöjä ja yhdistyksen nimeksi päätettiin ottaa Suomen Pelimanniyhdistys. (Järjestön nimi vaihtui myöhemmin Suomen Kansanmusiikkiliitoksi vuoden 1980 alusta.) Puheenjohtajaksi valittiin SNL:n kansanmusiikkivaliokunnan puheenjohtaja Erkki Ala-Könni (kuvassa). Hän tunsi kansanmusiikin harrastajien kentän perusteellisesti omilta kenttätutkimusmatkoiltaan ja kymmenien kansanmusiikkikilpailujen tuomarina. Yhdistyksen perustajajäseniksi kirjattiin kokouksen 23 osanottajaa sekä lisäksi yhtyejäseneksi Kankaanpään pelimannit. Perustajajäsenten joukossa oli kansanmusiikin harrastajia eri puolilta Suomea: Satakunnasta, Keski-Suomesta, Itä-Hämeestä, Pirkanmaalta, Savosta, Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta, Etelä-Pohjanmaalta, Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalasta. Johtokuntaan valittiin puheenjohtaja Ala-Könnin lisäksi Timo Panula (varapuheenjohtaja), Jaakko Kaappa, Timo Koski, Voitto Mäkelä, Vesa Pentti, Mauri Saikko ja sihteeriksi Sirkka Viitanen.
Suomen Pelimanniyhdistys toimi alkuvuodet pääasiassa itsenäisenä järjestönä, mutta läheisessä yhteistyössä Suomen Nuorison Liiton kanssa. SNL turvasi tukijärjestönä taloutta. Suomen Pelimanniyhdistys puolestaan otti vastuuta koko nuorisoseurakentän kansanmusiikkitoiminnasta ja johtokunta jatkoi sen kansanmusiikkivaliokunnan toimintaa.
Pekka Kinnunen oli Suomen Pelimanniyhdistyksen ensimmäinen oltermannin arvon saanut pelimanni. Hän soitti tyttäriensä kanssa paljon kannonkoskelaista perinnemusiikkia yhdistyksen tilaisuuksissa. Kuvassa oikealla perustajajäsen Voitto Mäkelä.
Ensimmäisenä toimintavuonna osallistuttiin aktiivisesti Jyväskylän Kesän tapahtumiin ja järjestettiin kolme kansanmusiikkikurssia, yksi Orivedellä ja kaksi Suolahdessa. Kansanmusiikkia pyrittiin tekemään tunnetuksi myös välittämällä kansanmusiikkisovituksia monisteina harrastajille.
Toisen toimintavuoden (1969) keskeisiä toimintoja olivat Joensuu tanssii ja soi -tapahtuman kansanmusiikkiosuudet sekä kansanmusiikkikurssit Pohjois-Karjalassa, Kaustisella ja Orivedellä. Timo Koski ja monet muutkin jatkoivat kansanmusiikkisovitusten tekemistä. Vuotuiset yhteissoitto-ohjelmatkin saatiin käyttöön. Vuoden lopulla ryhdyttiin julkaisemaan Suomen Pelimanniyhdistyksen omaa lehteä nimeltään Pelimanni. Vaatimattomasta A5-konekirjoitusmonisteesta aloittanut lehdykkä on 40 vuodessa kasvanut värikkääksi ja monipuoliseksi kansanmusiikkialan päälehdeksi Suomessa.
Tampereella kesällä 1970 järjestetty Pispalan Sottiisi tarjosi oivallisen yhteissoittotilaisuuden. Tapahtumaan ilmoittautuikin 210 pelimannia ympäri Suomea. Yliopiston juhlasalissa pidettyyn pelimannikonserttiin oli kerätty soittajien parhaimmistoa ja Jäähallin suurella soittolavalla tarjoiltiin suurelle juhlayleisölle monipuolista pelimannimusiikkia paritansseineen ja poloneeseineen. Tapahtuman edellä oli ratkaistu myös ensimmäinen sävellyskilpailu, jossa haettiin tunnussävelmää Pispalan Sottiisille. Kilpailun voitti asikkalalaissyntyinen hanuristi Kalevi Nyqvist. Pispalan sottiisin ensirepriisiksi oli tosin tarttunut nuotilleen Amalia-jenkan välisoitto, joka oli soinut levyllä Georg Malmstenin tallentamana jo kymmeniä vuosia, mutta tähän ei tuomaristo huomannut ottaa kantaa. Samaisena vuonna järjestettiin myös ensimmäiset Kiikoisten Purpurijuhlat.
Suomen Nuorison Liiton 90-vuotisjuhlat Seinäjoella työllistivät pelimanneja vuonna 1971. Myös nuorten kansanmusiikkileiri pidettiin, nyt jo kolmannen kerran, Kaustisella festivaalien edellä. Maakunnallinen toiminta laajentui ja Suvipäivien ohjelmiston tarkistamiseksi pidettiin viikonloppukursseja eri puolilla maata. Suomen Pelimanniyhdistyksen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoaksi jäänyt EP-levy Mestaripelimannit saatiin markkinoille vuonna 1971. Keski-Suomessa pidettiin ensimmäinen kansanmusiikin perheleiri. Näitä järjestettiin muutamana vuonna 1970-luvulla, mutta toiminta ei laajentunut muihin maakuntiin.
Vuodesta 1972 tuli erityisen aktiivinen Suomen Pelimanniyhdistyksen historiassa. Tällöin oli mm. ensimmäinen Sata-Häme Soi Ikaalisissa ja Eteläpohjalaiset Spelit Kauhajoella, toinen Pispalan Sottiisi Tampereella, ja kahdeksannet Oriveden kansanmusiikkikurssit. Uuden aluevaltauksen muodostivat kaksi televisioitua katselmusta – Pelimanniriihi TV 1:ssä ja Pelimannimestarit TV 2:ssa – kaikkiaan kymmenen suurta alkukarsintaa ja kahdeksan erillistä tv-ohjelmaa. Näistä jälkimmäisessä minäkin sain tulikasteeni tv-juontajana. Myös oma suuri Marianpäivän kansanmusiikkikonsertti Samuelin Poloneesi toteutettiin Finlandia-talossa ensimmäisen kerran vuonna 1972. Pelimannien suuressa yhteissoitossa kuultiin nimikkosävelmän Samuelin Poloneesi lisäksi Matti Hintikan Nuottamarssi sekä pelimannisävelmät Pappilan pellossa ja Paavo kahtoo. Samuelin Poloneesissa kapellimestarina toimi itse Jorma Panula.
Jos 1972 oli supervuosi, seuraavana vuonna vähän vedettiin henkeä. Liiton toiminnan painopiste siirtyi maakuntiin, kun vuoden alusta voimaan tulleen sääntöuudistuksen mukaan Suomen Pelimanniyhdistyksen jäsenkunnan muodostavat maakunnalliset jäsenyhdistykset ja henkilöjäseninä kannattajajäsenet. Aktiivisuus myös pohjoisimmassa Suomessa lisääntyi, kun Lapin Nuorison Liitto järjesti ensimmäiset Jutajaiset vuonna 1973. Pelimanniyhdistyksen jjäsenmäärä oli viidessä vuodessa monikymmenkertaistunut (23 vuonna 1968, 1600 vuonna 1973). Pitkäaikaisen sihteerin Sirkka Viitasen työtaakka hieman helpottui, kun Suomen Pelimanniyhdistys sai ensimmäisen valtionavustuksen (12 000 mk) ja osin tämän turvin palkattiin Harri Koski toiminnanjohtajaksi parin kuukauden ajaksi vuoden lopulla. Seuraavana vuonna palkattiin toimistosihteriksi Solja Karhumäki.
Uudellamaalla käynnistettiin Sepän Soitto -yhtyekilpailut kesällä 1974. Keski-Suomen Kansansoittajat pani samana kesänä toimeen Keskiviikko Soi -tapahtumia, mistä vuoden kuluttua kehkeytyi myös valtakunnallinen musiikkikampanja. Uusi organisaatiomalli poiki myös erilaisia koulutustilaisuuksia maakuntayhdistysten puheenjohtajille ja sihteereille sekä Suomen Pelimanniyhdistyksen johtokunnan jäsenille. Näissä pohdittiin mm. kansanmusiikin koulutusta ja rahoitusmalleja. Opetusministeriö oli asettanut 30.3.1973 Musiikinopetustoimikunnan, jonka tehtävänä oli mm. ”laatia maamme musiikinopetuksen nykyisen ja tulevan tarpeen pohjalta ehdotus maamme musiikinopetuksen kokonaisjärjestelyiksi kiinnittäen samalle erityistä huomiota musiikinopetuksessa esiintyviin alueellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden tasoittamiseen laatia maamme musiikinopetuksen nykyisen ja tulevan tarpeen pohjalta ehdotus maamme musiikinopetuksen kokonaisjärjestelyiksi kiinnittäen samalle erityistä huomiota musiikinopetuksessa esiintyviin alueellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden tasoittamiseen”. Toimikunnan raportin valmistuttua loppuvuodesta 1974 Suomen Pelimanniyhdistys kiirehti aloittamaan ohjaajakoulutuksen yhteistyössä Kansalais- ja työväenopistojen liiton kanssa joulukuussa 1974.
Eero Piirto ja Risto Ala-Ikkelä esiintyivät komeasti ensimmäisessä Samuelin Poloneesissa, kuten monissa muissakin Kansanmusiikkiliiton tilaisuuksissa.
Suomi Soi 1975 oli valtakunnallinen, useiden musiikkijärjestöjen yhteinen yritys tehdä harrastusta tunnetuksi. Siihen Suomen Pelimanniyhdistyskin osallistui aktiivisesti. Ajatuksena oli järjestää kesän aikana Opetusministeriön tuella kuuden ilmaiskonsertin sarja mahdollisimman monella paikkakunnalla. Tämä toteutui hyvin vaihtelevasti, mutta tietoisuus kansanmusiikista lisääntyi valtavasti. Kuitenkin sen voidaan katsoa onnistuneen, sillä yli 200 kunnassa oli yhteensä yli 1000 tilaisuutta, joissa sisältönä oli lähinnä harrastemusiikki ja paikallinen perinne. Samalla kun kotimainen aktiviteetti kansanmusiikin alalla laajeni myös kansainväliset kontaktit lisääntyivät. Yhteistyössä Suomen Nuorison Liiton kanssa harjoitettiin pelimannimusiikin vientiä niin Amerikkaan, Unkariin kuin Viroonkin. Pohjoismainen NORDLEK-yhteistyösopimus allekirjoitettiin Ruotsissa kesällä 1975.
Kesäinen kansanmusiikkitoiminta oli vuosien mittaan laajentunut niin valtavasti, että Suomen Pelimanniyhdistyksen johtokunta ryhtyi pohtimaan tapahtumien valtakunnallista koordinointia. Myös pelimannien SM-kilpailut puhuttivat vuonna 1976 johtokuntaa, joka irtisanoutui kaikista kesän mestaruuskilpailuista, ja katsoi, ettei sillä ole niihin mihinkään suoraa yhteyttä.
Parin vuoden takainen Suomi Soi -konserttisarja uusittiin vuonna 1977 ja se saavutti lähes yhtä suuren suosion kuin aikaisempikin. Useimmat hyväksi koetut toimintamuodot saivat edelleen jatkoa vuosittain: Samuelin Poloneesi, Oriveden kurssit, Nuorten kansanmusiikkileirit ja kolmivaiheinen kansanmusiikinohjaajakoulutus. Vaan entä sen jälkeen? Jatkoa seuraa.
SUOMEN KANSANMUSIIKKILIITTO RY
Hämeentie 34 D
00530 HELSINKI
VERKKOKAUPPA
SUOMEN KANSANMUSIIKKILIITTO RY
Hämeentie 34 D
00530 HELSINKI
VERKKOKAUPPA