Kansanmusiikki ja kansantanssi – yhteyden ja elämän voima
Maailmassa, jossa uusliberalismin synnyttämä kilpailu, suorituskeskeisyys ja ahneus luovat yhä enemmän ahdistusta, kansanmusiikki ja kansantanssi tarjoavat vastavoiman. Ne ovat paitsi tärkeää kulttuuriperintöä ja merkityksellisiä harrastuksia, myös elämänmuotoja, jotka rakentavat yhteyttä ihmisten välille ja antavat sisältöä arkeen.
Kansanmusiikin ja kansantanssin ytimessä on yhteisöllisyys. Ne kutsuvat mukaan, eivät sulje ulkopuolelle. Jamit ja tanssihöntsyily eivät vaadi huippuosaamista, vaan rohkeutta kohdata toinen ihminen liikkeen ja äänen kautta. Ne luovat tilan, jossa jokainen voi olla oma itsensä osallistujana, kokijana ja jakajana.
Tanssi ja musiikki ovat ruumiillisia, materiaalisia ilmiöitä, jotka kietoutuvat toisiinsa. Viulistin sormet tanssivat kielillä, tanssijan askeleet tuottavat ääntä, ja yhdessä syntyy performanssi, jossa liike ja ääni rakentavat toisiaan täydentävän kudoksen. Tämä yhteys on esteettinen ja inhimillinen. Se on tapa olla maailmassa.
Erityisesti nuoret, jotka kokevat ulkopuolisuutta ja ahdistusta, tarvitsevat tiloja ja tilanteita, joissa voi kohdata toisen ihmisen ilman kilpailua tai vaatimuksia. Kansantanssin improvisaatio, kansanmusiikin jamikulttuuri ja yhteinen rytmi tarjoavat juuri tätä: mahdollisuuden olla osa jotakin suurempaa ilman, että yksilöllisyys katoaa. Parhaimmillaan musiikki ja tanssi sulautuvat yhteisölliseksi flow-kokemukseksi – kokemukseksi, joka voi olla pelastava keidas tunneköyhyyden keskellä.
Sota-aikojen tanssikiellot osoittivat, kuinka tanssi ja musiikki olivat ihmisille lohdun ja toivon lähde. Nurkkatanssit syntyivät tarpeesta kohdata toinen ihminen liikkeessä, vaikka viranomaiset yrittivät tukahduttaa tämän tarpeen. Tänään meillä on mahdollisuus tehdä toisin. Me voimme tarjota kaikille mahdollisuuksia, joissa tanssi ja musiikki voivat olla yhteyden, ilon ja elämän lähteitä.
Kansanmusiikki ja kansantanssi ovat enemmän kuin osiensa summa. Ne ovat inhimillisyyden syvä ydin. Ne muistuttavat meitä siitä, että yksi plus yksi voi olla isompi yksi, kun kohtaamme toisemme liikkeessä ja rytmissä.
Petri Hoppu, dosentti
Kuva: Laura Lietsala (Riinat ja Rikut Kaustisella 2025)