Tasa-arvolain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä. (Laki naisten ja miesten tasa-arvosta 1986/609).
Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. (Yhdenvertaisuuslaki 2015).
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen tarkoituksena on taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista. (Hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 2006. Suomessa sopimus ratifioitu 2016).
Perustuslain mukaan yhdenvertaisuus tarkoittaa yhdenvertaisuutta lain edessä, mutta myös syrjinnän ja häirinnän kieltämistä. Suunnitelmalla pyritään estämään kaikenlainen syrjintä, esimerkiksi sukupuoleen, ikään, alkuperään, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, seksuaaliseen suuntautumiseen, terveydentilaan tai vammaisuuteen liittyvä.
Tasa-arvoisuus, yhdenvertainen kohtelu ja ihmisen arvostaminen ovat keskeisiä arvoja, joita haluamme edistää niin työnantajana kuin toiminnassamme kansanmusiikin harrastajista koostuvan jäsenistömme keskuudessa. Liiton tarkoituksena on kehittää ja laajentaa kansanmusiikin harrastusta sekä edistää harrastajien keskinäistä yhteistoimintaa.
Tarkoituksen toteuttamiseksi liitto:
– Edistää kansanmusiikkialan yhdistysten perustamista sekä tukee ja ohjaa niiden toimintaa
– Järjestää kansanmusiikin esittely- ja koulutustilaisuuksia
– Järjestää konsertteja ja muita esiintymistilaisuuksia
– Harjoittaa kustannus- ja julkaisutoimintaa sekä kansanmusiikkiin liittyvien tuotteiden myyntitoimintaa
– Tekee kansanmusiikkitoimintaa tunnetuksi eri kansalaispiireissä
– Pitää yhteyttä muihin kansanmusiikkia edistäviin järjestöihin ja yhteisöihin
– Toimii asiantuntija- ja vaikuttajajärjestönä
– Edistää alan kansainvälistä toimintaa
– Edistää muilla vastaavanlaisilla tavoilla liiton tarkoitusta
Monimuotoisuus ja sen arvostaminen ovat kansanmusiikkiliiton toiminnassa lisäarvoja, jotka edesauttavat toiminnan tavoitteiden saavuttamista koko harrastajakansamusiikkikentän kokoavana tekijänä. Jotta voimme paremmin tavoittaa kaikki kansamusiikin harrastamisesta kiinnostuneet suomalaiset, tulee eri-ikäisiä ja erilaisista etnisistä sekä kulttuurisista taustoista tulevia henkilöitä olla esillä eri yhteyksissä liiton toiminnassa. Tasa-arvon ja yhdenmukaisen toiminnan periaatteita on liiton toiminnassa noudatettava kaikissa liiton toiminnan toteuttamisen tavoitteissa.
Tasa-arvosuunnittelu ja sille asetettavat tavoitteet perustuvat tasa-arvolakiin, joka koskee erityisesti naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työelämässä. Tavoitteena on sukupuolijakauman tasoittuminen kaikissa työyhteisöissä ja -tehtävissä, tasa-arvon toteutuminen palkkauksessa ja tasapuolisten työskentely- ja kehittymismahdollisuuksien tarjoaminen kaikille sukupuolesta, etnisestä taustasta yms. riippumatta.
Kansanmusiikkiliitossa vähäinen työntekijämäärä ei luo aitoa mahdollisuutta sille, että henkilöstö koostuisi tasapuolisiesti molempien sukupuolten edustajista. Sen sijaan että tavoitellaan tilannetta, jossa palkatussa henkilöstössä olisi yhtä paljon molempien sukupuolien edustajia, on tärkeämpää tiedostaa ja hyväksyä tilanne, ettei se ole aina mahdollista. Siitä huolimatta liiton toiminnassa kiinnitetään huomio siihen, että toiminta on muilta osin tasa-arvoista.
Liiton hallinnon ylintä valtaa käyttää Suomen Kansanmusiikkiliiton yleiset kokoukset, joiden äänivaltaisten kokousedustajien määrä on sidottu jäsenyhdistysten jäsenmäärään. Jokaisella jäsenyhdistyksellä on yleisessä kokouksessa mahdollista asettaa kokousedustajia 1 per alkava 50 jäsen. Liiton yleinen kokous asettaa käytännön toiminnan päätöksiä tekevän hallituksen. Hallituksessa päätösvaltaa käyttää syyskokouksen valitsema puheenjohtaja sekä kymmenen muuta jäsentä ja kymmenen henkilökohtaista varajäsentä. Kansanmusiikkiliiton tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmalla voidaan kiinnittää huomiota siihen, että liiton yleisissä kokouksissa tulisi mm. hallituksen henkilöstövalinnoissa kiinnittää huomiota tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, sekä siihen, että liiton toiminnassa kaikki kansamusiikin harrastamisesta kiinnostuneet suomalaiset, eri-ikäiset, erilaisista etnisistä ja kulttuurisista taustoista tulevat henkilöit ovat tasavertaisesti esillä liiton toiminnassa.
Suomen Kansanmusiikkiliiton tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tavoitteena on, että se on osa liiton tavallista arkea, toimintaa ja toiminnan seurantaa. Tavoitteen toteutumiseksi liitto kehittää suunnitelmakaudella 2023–2024 tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön prosesseja, viestintää ja osaamista tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyen.
Suomen Kansanmusiikkiliiton vakituisista työntekijöistä naisia on kaksi. Toinen vakituisessa työsuhteessa työskentelevistä naisista on osa-aikaisessa työsuhteessa.
Liiton hallituksen jäsenten sukupuolijakauma vuonna 2023: Puheenjohtaja | Hallituksen varsinainen jäsen | Hallituksen varajäsen | |||
Naisia | Miehiä | Naisia | Miehiä | Naisia | Miehiä |
0 | 1 | 6 | 4 | 4 | 6 |
Kansanmusiikkiliitossa ei ole aiemmin kiinnitetty huomiota tavoitteelliseen ja aktiiviseen tasa-arvotyöhön. Liitto on työntekijämäärältään pieni, jonka vuoksi työntekijöiden sukupuolijakauman tasapainon tavoitteleminen ei ole mahdollista eikä edes välttämätöntä.
Vuosina 2025–2026 kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, että liiton toiminnassa ja viestinnässä ovat esillä tasapuolisesti eri ikäiset, eri sukupuolia edustavat ja erilaisista etnisistä kulttuuritaustoista tulevat kansanmusiikin harrastajat. Tavoitteiden saavuttamiseksi liitto viestii toiminnastaan avoimesti, ymmärrettävästi ja moninaisuutta kunnioittavasti. Nostamme viestinnässämme esiin erilaisia ihmisiä kansanmusiikin laajasta kentästä.
Liiton toiminnassa mukana olevat ovat kaikki samanarvoisia iästään, etnisestä ja kansallisesta alkuperästään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, vammastaan tai muista vastaavista henkilöönsä liittyvistä syistä riippumatta. Tähän periaatteeseen sitoutamme myös yhteistyökumppanimme. Tarkennamme myös tähän liittyen toimintaohjeitamme sopimattoman käytöksen raportointiin ja siihen puuttumiseen.
Yhdenvertaisuuden edistämiseksi liitto pyrkii lisäämään jäsenistönsä monimuotoisuutta nostamalla järjestämissään tapahtumissa sekä viestinnässään mahdollisuuksien mukaan eri etnisiä ryhmiä ja toimii siten, että ennakolta ehkäistään syrjintä ja epätasa-arvoinen kohtelu. Suomen Kansanmusiikkiliitto haluaa omalla toiminnallaan olla esimerkkinä ja innostajana koko kansanmusiikin kentässä tasa-arvoisemman ja yhdenvertaisemman toiminnan edistämisessä.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman tavoitteiden toteutumisen seurannan vastuu on liiton hallituksella. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman tavoitteiden toteutumista käsitellään liiton hallituksessa tarpeen mukaan, mutta vähintään kerran vuodessa.
Suomen Kansanmusiikkiliitto allekirjoittaa ja panee täytäntöön suomalaisen musiikkialan teesit yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi.
Saavutettavuus
Miten erilaiset ihmisryhmät löytävät tietoa toiminnasta ja pystyvät turvallisesti osallistumaan siihen riippumatta esimerkiksi kielestä, fyysisestä tai psyykkisestä toimintakyvystä tai taloudellisista lähtökohdista?
Osallisuus
Miten erilaiset ihmiset pystyvät osallistumaan ja vaikuttamaan itseään kiinnostaviin ja koskeviin asioihin? Osallisuus kuvaa yksilön kiinnittymistä yhteisöön tai mukanaoloon yhteisöllisesti tärkeissä prosesseissa.
Moninaisuus
Miten toiminnassa huomioidaan ja kunnioitetaan ihmisten erilaisia ominaisuuksia ja identiteettejä turvallisessa ja myönteisessä ilmapiirissä? Jokaisella ihmisellä on monia ominaisuuksia, taustoja ja rooleja, ja moni meistä kuuluu eri ryhmiin (sukupuoli, seksuaalisuus, sosio-ekonominen asema, ikä, asuinpaikka, fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet, vammaisuus, ulkonäkö, uskonto, kieli, kulttuuri, etniset piirteet, poliittiset näkemykset tai erilaiset ideologiat ja vakaumukset). Jokaisen olisi tunnettava itsensä tervetulleeksi sellaisena kuin on, ilman pelkoa syrjinnästä. Huomionarvoista on, miten vähemmistöryhmien oma kulttuuri otetaan huomioon mm. palvelujen suunnittelussa, tarjonnassa, sisällöissä ja viestinnässä.
Inkluusio
Inkluusio pohjautuu YK:n piirissä kehitettyyn ajattelutapaan, jossa korostetaan kaikkien vammaisten henkilöiden oikeutta kuulua tavallisiin yhteisöihin sen sijaan, että heidät sijoitettaisiin omiin erillisiin palvelujärjestelmiinsä. Inkluusiolla tarkoitetaan nykyisin yleisesti johonkin kuulumista, jäsenyyttä, osallistumista tasavertaisena jäsenenä mahdollisista vähemmistöstatuksista riippumatta. (YK Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskevat yleisohjeet, 1993; THL, “Mitä osallisuus on?” 2017).
Syrjintä
Lain mukaan syrjinnän edellytyksenä on, että henkilöä on kohdeltu vertailukelpoisessa tilanteessa huonommin kuin toisia nimenomaan yhden tai useamman henkilökohtaisen ominaisuuden takia. Syrjintää on yhdenvertaisuuslain mukaan myös häirintä ja käsky tai ohje syrjiä sekä kohtuullisten mukautusten epääminen. Yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoa sovelletaan laajasti, kattaen lähtökohtaisesti kaiken yksityisen ja julkisen toiminnan. (Yhdenvertaisuusvaltuutettu)
Häirintä
Häirintää on sellainen käyttäytyminen, jolla loukataan tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti henkilön ihmisarvoa siten, että luodaan kiellettyyn syrjintäperusteeseen liittyvä halventava, nöyryyttävä, uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri. Tässä yhteydessä käyttäytyminen ymmärretään laajasti siten, että kyse voi olla esimerkiksi puheista, sähköpostiviesteistä, ilmeistä, eleistä tai epäasiallisen materiaalin esille laittamisesta taikka muunlaisesta viestinnästä. (Yhdenvertaisuusvaltuutettu)
Esteettömyys
Esteettömyydessä on kyse ihmisten moninaisuuden huomioon ottamisesta rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Se merkitsee palvelujen saavutettavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä ja mahdollisuutta osallistua itseä koskevaan päätöksentekoon.
Esteettömyys merkitsee myös muun muassa palvelujen saavutettavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä ja mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Esteettömyys on yhdenvertaisuutta ja osa kestävää kehitystä. (Invalidiliitto)
Turvallisempi tila
Turvallisemman tilan politiikka on feministinen yhteisöllinen menetelmä ja yritys luoda käytäntöjä, jotka saavat ihmiset kokemaan olonsa turvalliseksi, ottamaan vastuuta epämiellyttävistä tilanteista ja yritys luoda tapoja muuttaa nämä epämiellyttävät tilanteet paremmiksi sen sijaan, että niitä pitäisi vaan sietää. Sanavalinta ”turvallisemman” eikä ”turvallisen” viittaa ajatukseen, että sosiaaliset tilanteet ovat aina vuorovaikutuksellisia ja alttiita väärinymmärryksille, täysin turvallista tilaa ei kaikille pystytä luomaan takuuvarmasti, vaikka se onkin toiminnan tavoitteena. Tarkoitus on myös saada ihmiset miettimään omaa käytöstään ja puuttumaan tilanteisiin aktiivisesti. Turvallisemman tilan luomiseen luodaan yleensä pelisäännöt, joilla esimerkiksi kannustetaan välttämään oletusten tekemistä toisen sukupuolesta, etnisyydestä tai terveydentilasta tai kunnioittamaan toisen fyysistä koskemattomuutta.
Normikriittisyys
Normikriittisyys tarkoittaa yhteiskunnassa vallalla olevien normien kriittistä tarkastelua, stereotypioiden ja syrjivien rakenteiden tunnistamista ja pyrkimystä niiden muuttamiseen. Normit luovat käsityksemme siitä mikä on tavallista, ja siitä mikä poikkeaa tavallisesta. Normatiivisuus tekee näkymättömäksi. Normeista poikkeavia ei huomioida keskustelussa ja käytännöissä, heitä ei nähdä päättävissä asemissa tai esimerkiksi esiintymislavoilla samalla tavalla kuin muita, ja tämä usein vahvistaa normeja entisestään. Vaihtoehtoisesti normista poikkeavat koetaan usein passiivisina “erityisryhminä”, jotka määritellään stereotyyppisten oletusten mukaan.
Termi “suvaitsevaisuus” perustuu normatiivisuuteen, eikä se kyseenalaista syrjinnän taustalla olevia normeja. Yhdenvertaisuus on sen sijaan ehdotonta ja luovuttamatonta. Jokainen on yhdenvertainen eli samanarvoinen toisen kanssa sellaisena kuin on. Normikriittinen ajattelu avartaa käsitystä omista ennakkoluuloista ja stereotyyppien purkaminen auttaa asettumaan aidosti toisen ihmisen asemaan.
Ableismi
Vammaisten syrjintä eli ableismi ilmenee vammaisiin kohdistuvana alentuvana tai vihamielisenä suhtautumisena, väkivaltana tai esteettömyyden puutteina toimintaympäristössä. Vammaisten syrjintä ilman hyväksyttävää syytä on rikoslain 11. luvun 11. pykälän mukaan kriminalisoitu “elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä”. (YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, Rikoslaki 1999).
Nykyään termiä käytetään myös viittaamaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kyvykkyyden olettamista, eli esimerkiksi oletetaan, että livemuusikko pystyy esiintymään yleisön edessä lavalla. On hyvä avartaa ajattelua tarkastelemalla, millaisia rakenteellisia oletuksia yhteisöön tai työympäristöön liittyy ja miettiä, voisiko esimerkiksi musiikin esittämistilanteen rakentaa joskus muulla tavalla.
