Antti Huntuksen ihastuttava esikoisrunokokoelma etsii kiintopistettä, josta katsoa itseensä. Runominä ottaa väsymättä suuntaa kaustislaisesta ympäristöstä, mennyttä kokoavasta akanvirrasta, johon on sukellettava niin syvälle, että jalat koskevat pohjaan. Sukellus vie kohti juuria, jotka eivät sido tai pakota, vaan punovat yhteen menneen ja tulevan. 68 s.