Sähköpaimen esittää omintakeista konemusiikkia suomalaisen, karjalaisen ja inkeriläisen perinnemusiikin, liveluuppauksen ja efektoinnin, konebiittien ja äänimaisemoinnin keinoin. Uudella levyllä tärkeässä roolissa on myös Grundströmin modulaarisyntetisaattori.

Hämärä on sävykäs hetki valon ja varjon, uuden ja vanhan välissä. Se on omiaan kuvaamaan Sähköpaimenen modernia kansanmusiikkia. Hämärä on hetkellistä ja muuntuvaa, samoin kuin yhtyeen esiintymisissä tapahtuva improvisointi – se on maaginen siirtymän ja vaaran hetki, jossa mitä tahansa voi tapahtua.

Hämärän hetket ovat olleet tärkeitä kansanperinteen siirtymän kannalta. Hämyhetkeä on vietetty yhdessä välittämällä tarinoita ja uskomuksia sukupolvelta toiselle. Sähköpaimen ammentaa myös hämärän toisesta merkityksestä: oudoista kansantarinoista ja kummallisista soitteista. Niitä on ohjelmistoon päätynyt suomalais-ugrilaisten alueiden lisäksi myös pohjoismaisilta naapureiltamme sekä Italian Alpeilta.

Hämärä-levyllä mukana on italialainen vähemmistökieltä frankoprovensaalia puhuva kyläkuoro Li Magnoutoun, jonka tuomat piemontelaiset loitsut, karjankutsut ja perinnekappaleet luovat Sähköpaimenen musiikin kanssa siltaa Euroopan eri kolkasta toiseen. Kappaleissa vierailevat myös mestarikansanlaulaja Hilja Grönfors sekä piemontelainen kansanlaulaja Gigi Ubaudi.

Oman värinsä yhtyeen soundiin tuovat vanhakantaiset puhaltimet kuten eri kokoiset paimenhuilut ja puusarvi. Paimenten soitto oli ennen kaikille tuttua ja arkista, se kuului kylien ja lähimetsien jokapäiväiseen äänimaisemaan keväästä syksyyn. Paimenkulttuurin kadottua on myös paimenmusiikki käynyt harvinaiseksi, vaikka näiden uniikkien soittimien soundit ovat yhä kiinnostavia ja ilmaisuvoimaisia.

Sähköpaimenen biitit ja luupit ovat jotenkin tutunoloisia, mutta kuitenkin outoja. Ne leikittelevät ajatuksella miltä kuulostaisi konemusiikki joka ei pohjaudukaan mustaan rytmimusiikkin vaan karjalaiseen kantele- ja jouhikkoperinteeseen. Mitä jos suistamolaisissa illatsuissa vuonna 1864 olisi ollut käytössä läppäri ja sekvensseri? Modulaarisyntetisaattorin verrattain tuoretta perinnettä jatketaan klassisen minimalismin ja teknon hengessä, mutta sävelkulut tulevat paimenperinteestä. Nuppien asennon muutos kuljettaa sävelestä hälyyn ja takaisin. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt, ja kone saa myös antaa omia impulssejaan. Kone on kokonainen olento eikä vain kokoelma yhtäaikaa soivia asioita.

Muusikot:
Eero Grundström, konemusisointi
Amanda Kauranne, laulu, luuppaus ja munniharppu
Kirsi Ojala, puhaltimet ja munniharppu

Hämynen / Jyrinpäivä / Mataleena på Källebro / Hämärää kaikua sekavassa runossa / Koivumetsä / Yötulet / Tuli tuli painajainen / Jaakko-kulta / Oi dai loo / Hämärikkö

Julkaisija: Nordic Notes 2023